Walesin sankari jää huomaamatta, kun isä vertaa häntä Englannin vuoden 2003 maailmanmestaruuden takana olleeseen “hiljaiseen murhaajaan”

Walesin lipan James Botham on verrattu Richard Hilliin, englantilaiseen “hiljaiseen tappajaan”, joka oli mukana Englannin voittamassa vuoden 2003 maailmanmestaruudessa. Botham, 28, valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi, kun Wales voitti Uuden-Seelannin 35–28 ensimmäistä kertaa 73 vuoteen. Walesia pidettiin 33/1-kertoimella “toivottomana tapauksena”.

Botham on kriketin legendan Sir Ian Bothamin pojanpoika. Hän teki 30 taklausta ja pysäytti Uuden-Seelannin koukkaaja Asafo Aumuan maalilinjalla, mikä esti varman yrityksen juuri silloin, kun kotijoukkueen toivo näytti hiipuvan.

Hän odottaa nyt, pelaako hän Australiaa vastaan vai onko hän paikalla, kun hänen ensimmäinen lapsensa syntyy.

“Se, mitä hän teki pallon ympärillä ja ilman palloa, muistutti minua niin paljon Richard Hillistä”, sanoo isä Liam Botham, joka pelasi samassa Englannin joukkueessa Hillin kanssa vuonna 2000.

“Hilly oli se rattaiden pyörittäjä, joka sai monet asiat toimimaan Englannille noina aikoina. Hän oli fantastinen pelaaja. Kuten Hilly, Jimbon kova työ jää suurelta osin näkymättömiin.”

Loppuvihellyksen jälkeen Principality Stadiumilla James purskahti itkuun joukkueen saavutuksen suuruuden vuoksi.

“Myönnän, että minäkin”, Liam lisää. “Isä kiusoittelee meitä, koska isä ei itke. Minä ja Jimbo olemme selvästi pehmeämpiä, vaikka olemme edelleen kovia poikia. Olin itsekin liikuttunut ja täynnä tunteita. Tiedän, mitä poika on käynyt läpi.”

Kriketistä luopuminen

Liam tietää, sillä hän on seurannut pojan loukkaantumisia ja valintaepäonnistumisia läheltä. Yhteinen sukunimi tekee hänelle selväksi myös sen paineen, jonka James kantaa harteillaan.

“Siksi jouduin lopettamaan kriketin”, hän sanoo suoraan. “En kestänyt sitä. En kestänyt, että kaikkea tekemääni verrattiin isään. Kaikkea. Minulle tuli heittovaikeudet, kaveri. Olen täysin rehellinen.

“Siksi rugby oli minulle pakopaikka. Ja oli hienoa, että sain sen mahdollisuuden.”

“Tiedän, mitä tuo poika on uhrannut”

Liam pelasi ammatikseen kolmea lajia: kriketti, rugby union ja rugby league. Uransa hän joutui lopettamaan niskavamman vuoksi 27-vuotiaana, vuoden nuorempana kuin James on nyt.

“Ihmiset puhuvat jatkuvasti siitä, mitä Jimbolla on ollut sitä ja tätä”, hän jatkaa. “Sukunimi, englantilainen yksityiskoulu. Se turhauttaa minua valtavasti. Tiedän, mitä tuo poika on uhrannut.

“Niin epäoikeudenmukaiset loukkaantumiset, joita hän on saanut. Palkkaleikkaukset, joita hän on hyväksynyt, jotta voi jäädä pelaamaan Walesiin.”

“Joskus minusta tuntuu, ettei hänen kasvonsa ole aina sopinut joukkoon, johtuuko se siitä, että hän on Botham, en tiedä. Mutta hän ei ole koskaan pitänyt itseään muuna kuin walesilaisena.”

Liam muistelee, kuinka eräs valmentaja kerran haukkui hänen poikaansa ja sanoi pohjimmiltaan, että tämä on syntynyt hopealusikka suussaan.

“Sillä ei ole väliä, onko sinulla ollut hopealusikka”, hän lisää. “Kasvatuksesi on kasvatuksesi. Ratkaisevaa on se, mitä osaat tehdä ja millaiset fyysiset taidot sinulla on.”

Liam myöntää kyseenalaistaneensa kerran valmentajan, joka ei valinnut Jamesia, vaikka hän näki tämän selvän kyvyn.

“En olisi saanut puuttua asiaan, mutta isän takia tiedämme, mitä huippu on ja mitä sinne pääseminen vaatii”, hän selittää. “Se on erilainen mentaliteetti. Tiedämme, mitä tarvitaan, jotta siihen pystyy.”

Valmentajien kiitos

Walesin avustava valmentaja Matt Sherratt viittasi tiistaina juuri tähän mentaliteettiin selittäessään Bothamin esitystä Uutta-Seelantia vastaan, viikon sen jälkeen kun tämä oli jätetty kokoonpanon ulkopuolelle.

“Tiedätkö, mitä aina ajattelen Jimin kohdalla?” Sherratt sanoi. “Ehkä se on sukunimessä. Hän tulee juhlaan, kun on iso peli.

“Jopa Cardiffissa, jos on välieriä tai derbyjä, Jim pitää suurista tilanteista. Minulla oli tunne, samoin kuin koko valmennusjohdolla, että tämä peli [Uusi-Seelanti] oli Jimin peli.”

Liam kiittää nykyistä Walesin johtoa, jota johtaa Steve Tandy.

“Tämä on tasolla tarkoitettua johtamista, eikö vain?” hän sanoo. “Siitä, miten pelaajista saadaan parhaat irti. Kyllä, valmennustakin voi tehdä, ja siellä on paljon hyviä valmentajia.

“Mutta näin korkealla tasolla juuri valmentaja voi tehdä suurimman eron ja antaa pelaajalle positiivisuutta ja varmuutta. Jimbo sanoi, että joukkueen ilmapiiri on nyt aivan toisenlainen.”

Isä oli huomannut saman ja antoi Jamesille ja joukkuetovereille neuvon ennen Uutta-Seelantia vastaan pelattua ottelua.

“Kirjoittakaa 15 nimeä taululle vastustajanne nimien viereen. Olette kukin vastaan sitä henkilöä. Katsokaa sitten näitä vastakkainasetteluja. Ovatko nuo kaverit parempia kuin te?

“Teillä on kaikki kyvyt. Teillä on yhteishenki, joukkuehenki ja usko. Kokoa kaikki tuo yhteen, saa yleisö puolellesi, ja asiat alkavat muuttua.”

“Mitä pidemmälle peli eteni, sitä enemmän paine kasvoi, ja näki, miten Wales kasvoi. Kun Jimbo pysäytti Aumuan, näki Uuden-Seelannin ajattelevan: ‘Voi paska, odottakaa, tämä voi mennä ohi. Mitä tämä merkitsee meille?’

“Siinä paine kääntyy. Siinä kuumassa padassa. Se on sitä, mihin ammattilaisurheilu pystyy. Mikään muu ympäristö ei siihen pysty.”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *